maanantai 18. toukokuuta 2015

花見

Photo by Sami Jaamala

Hanami 花見 on japania ja tarkoittaa kukkien katselua. Minäkin pääsin tänä vuonna katsomaan kirsikankukkien kukintaa - vaikken ihan Japaniin niin Roihuvuoreen Helsinkiin.

Matka oli minulle ainakin hyvin positiivinen yllätys, sillä olin valmistautunut viettämään aikaani pienellä puistopläntillä, jossa kasvaa pari hassua kirsikkapuuta. Kun saavuin ystävieni kanssa paikalle, luulin näin käyneen. Puistoalue jonka ensiksi näimme (taisi olla Sinisen lohikäärmeen puisto) oli pieni ja siellä kasvoi n. kymmenen kirsikkapuuta.

Olin sopinut kuvaukset hanamiin ja soitin tuolloin kuvaajalle yrittäen paikantaa hänet. Kuvaaja sitten valaisi meitä, että emme olleet vielä edes koko paikassa, vaan meillä oli pieni kävelymatka edessämme.

Yllätys oli enempi kuin iso, kun saavuimme hanami alueelle! Puita oli paljon (ja vaihtarina sekä työharjoittelussa Japanissa ollut rakkaani totesi, että puita oli enemmän kuin Sapporossa) ja porukkaa sitäkin enemmän.

Tunnelma oli tiivis ja oli ihana katsoa ihmisten asuja, sillä moni oli panostanut hanamia varten pukeutumalla yukataan, katumuotiin tai cosplaypukuun. Kovin monia esityksiä emme kuitenkaan päässeet seuraamaan, koska pyörimme lähinnä puiden ympärillä. Pukukisan kävimme katsomassa, koska ystävämme pääsi mukaan (ja sai palkinnon cooleimmasta puvusta). 

Oli myös hassua olla paikalla yukatassa, koska olimme olettaneet, että meitä olisi satamäärin muitakin. Olimme kuitenkin näköjään vain pieni osa, sillä monia yukatoja emme itse ainakaan onnistuneet näkemään. Tässä oli varmaan yksi syy, miksi meitä kuvattiin jatkuvasti ja moni halusi kanssamme kuvaan. Yhdessä vaiheessa kuvaus oli niin suosittua, että etenimme n. 10m matkan puolessa tunnissa.

Oma pukuvalintani hanamiin tosiaan oli japanista ostettu yukata, isäntäperheen lähettämät hopeiset gedat sekä niihin kuuluvat tabi-sukat, glitterin hopeinen hiuspanta, violetit piilarit sekä Tiitiäisen Venäjältä tuliaisiksi tuoma violetti pupu. Asusteena toimi Ruotsista ostettu vaaleanpunainen sateenvarjo sekä isäntäperheen lähettämä pupu-yukatapussi.






Photo by Sami Jaamala
Photo by Sami Jaamala

Photo by Sami Jaamala
Ainoastaan Instaan laitetusta kuvasta käy selväksi, että minulla oli violetit piilarit

torstai 14. toukokuuta 2015

Vabba vappu



Vappu meni tänä vuonna yllättävän normaaleissa meiningeissä. Alunperin minun piti pukeutua ystäväni kanssa mätsääviin kigurumeihin, mutta omani oli näköjään auttamattomasti kadonnut kuin tuhka tuuleen! Vaikka minä ja mieheni myllersimme vaatekaapin, eteisen kaapit, vierashuoneen kaapit sekä varaston, ei kigurumia tullut vastaan.

Päädyin siis olemaan pelkässä hemaisevassa itsessäni koko vapun ajan. Vapun kunniaksi kuitenkin töihin värjäsin hiusten latvat violetilla ja laventelilla sekä laitoin pikkulettejä yöksi saaden kivat kiharat aamuksi. Pienet pupunpää "korvat" päähän ja isot Hello Kitty lasit silmille ja avot! Vappu työlookki on valmis!




Oikealla ylhäällä näkyy uusi Forever 21 keeppini, jonka ostin käytettynä kirpparilta (5€). Vasemmalla alhaalla taas LookHumanilta tilattu Always be youself unless you can be a unicorn-paita. Uusi ihastukseni!

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Mitä tyyliä edustat?

Tätä kysymystä minulta kysytään toistuvin väliajoin. En yleensä osaa vastata tähän. Miksi? Siihen on monta syytä, mutta tiivistettynä:

☑ vaihtelen tyyliäni usein
☑ en ole perillä nykyisistä tyyleistä ja niiden alalajeista
☑ sekoitan eri tyylejä
☑ en osaa lokeroida itseäni

2004 seiskaluokan kevät
Kun aloitin vaihtoehtomuotiin pukeutumista seiskaluokalla (2003), tunnettiin silloin meidän kulmilla vaihtoehtotyyleistä punk, rock, goth ja lolita. Yläasteen/amiksen välissä joukkoon ilmestyi myös animu. Nykyään jo noiden neljän, yläasteella tuntemani tyylin alle on pesiytynyt kymmenia, jopa satoja alalajeja joista en ole ikinä kuullutkaan tai joita en osaisi nimetä.

Joskus minua kategorisoidaan tiettyyn tyyliluokkaan josta en ole ikinä edes kuullut. Joudun tuolloin kysymään: "anteeksi mikä?"

Joskus vastakysymykseni saa vastaukseksi irvokkaita tuhahduksia ja pilkkanaurua. Enhän edes tiedä mitä tyylisuuntaa kannatan, vaikka selvästi kyseisen tyylisuunnan edustaja olenkin. Voiko minut leimata kyseisen tyylisuunnan (josta en ole ikinä kuullutkaan) edustajaksi vain yhden päivän vaateparren perusteella? Mitä ilmeisemmin voi.

Gootti, lolita, animu vai jokin ihan muu?
Tunnen nykyään itseni liian vanhaksi juttelemaan kenenkään nuoremman kanssa mistään vaihtoehtopukeutumisesta. En yleensä saa mitään armoa siitä, etten tiennyt, että visual kei ei (nykyään) ole tyylisuunta, että kaikki lolitat eivät vain ole lolitoja (ja kuinka pastel lolita ei ole lolita) tai että valkoista käyttävä gootti ei ole gootti vaan tällekin on oma määrityksensä.

Ymmärrän kyllä, että ihmiset helposti vetävät palkokasvin nenään siitä, että heidät kategorioidaan väärin - mutta onko niin pienellä asialla merkistystä kuin pukeutuminen? Ymmärrän kyllä, jos ihminen kategorioidaan narkkariksi, murhaajaksi tai muuten aggressiiviseksi pelkän ulkonäön perusteella ja sen, että tämä käsitys aiheuttaa otsasuonen tykytystä. Mutta onko oikeasti tarpeellista tulistua siitä, että joku tyylisuuntaa tuntematon kaduntallaaja kutsuu kaupungilla kävelevää host kei tyylisuunnan edustajaa punkkariksi?

Animu.
Minua kutsutaan usein kaupungilla animuksi, vaikken olisi kyseiseen tyylisuuntaan pukeutunutkaan. Esim. kun kävelen harmaa peruukki päässä pikkuruisessa silinterissä, tyllimekossa ja bodylinen korkkareissa, ei minua monikaan tunnista lolitaksi, vaan olen animu. Sama homma jos kuljen omilla hiuksillani revityissä farkuissa, mustassa remmipaidassa ja tummissa meikeissä. Animu. Monille animu tarkoittaa niitä hassusti pukeutuvia harrastajia, jotka matkivat jotakin sarjakuvaa. En ole tästä kertaakaan vetänyt herneitä nenään, koska ymmärrän kyllä, että monille sanat lolita tai gootti eivät sano yhtään mitään. Eikä välttämättä näiden vanhempien animu-huutelijoiden aikaan rokkarit näyttäneet ihan siltä, mitä nykyään.

Tyylien alatyylejä tuntuu kehittyvän koko ajan lisää ja itse en ainakaan pysy enää perässä. Pitäisi ilmeisesti luoda itselleni oma alatyyli, jonka voisin aina sanoa sitä kysyville. Olisiko sweet rock sopiva termi?

。*†*。 Sweet rock! ☆・゚:*

maanantai 11. toukokuuta 2015

Always be yourself, unless you can be a unicorn


Always be yourself
unless you can
be a unicorn
then always be
a unicorn

Kauan odottamani paita saapui postissa juuri vapun aaton aattona ja sain sen päälleni! LookHuman:ilta jenkeistä tilattu paita kertoo, kuinka sinun tulee aina olla itsesi - ellet ole yksisarvinen, jolloin sinun tulee aina olla yksisarvinen.

Mieheni bongasi tämän paitatekstin erään vapaaottelijan päällä ja kertoi siitä minulle. Paidan teksti kuulemma toi mieleeni minut. Tämän vapaaottelijan paita oli huomattavasti yksinkertaisempi pelkällä tekstillä ja olin jo tilaamassa pelkkää tekstipaitaa, kunnes tämä osui silmääni. Minun oli pakko saada se!



Yksisarvispaidan saa tilaamalla täältä.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Kuvausreissu Poriin

Kävin viikonloppuna tekemässä kuvausreissun Poriin Leena Flinck Photographyn tykö. Kuvasimme Banshee-teemalla kuvasarjan ja ainakin omasta mielestäni siitä tuli äärimmäisen hieno! Nyt vain pitää odottaa valmiita kuvia!

Wikipedia tietoa Bansheesta löytyy Suomeksi täältä ja englanniksi hieman tarkempi selostus täältä.

Banshee on irlantilainen taruolento, joka on naispuolinen henki. Yleensä banshee nähdään viestintuojana tuonpuoleisesta ja uskotaan, että jos kuulet bansheen laulavan kotisi lähellä, tuo hän silloin suru-uutista. Toisen uskomuksen mukaan taas jos kuulet bansheen laulavan kolmasti, kuolet itse tai jos kuulet bansheen huutavan.

Banshee luokitellaan keijuksi, vaikka sillä ei ole siipiä tai kimaltelevaa mekkoa, jotka yleensä yhdistetään keijuihin. Banshee kuitenkin liikkuu sulavasti pari senttiä maarajan yläpuolella ja tavallaan leijuu eteenpäin.

Itse törmäsin bansheehen ensimmäistä kertaa Fable-pelisarjassa, jossa banshee oli viestintuoja tuonpuoleisesta, hirviö, joka kutsui kuolleiden sieluja taistelemaan puolestaan ja joka piti tappaa kätyreineen.


Hame on vuokrattu Huoneteatterilta, kun taas korsetti on hääpukuni sovitusversio käännettynä sisäpuoli ulospäin.

Ihastuttava kuvaaja Leena <3
Reissuun lähdettiin ja reissusta tultiin rennossa vaatetuksessa, joka piti sisällään mustat Freddy-farkut, harmaan peruukin sekä Japani on pop! - kirppikseltä tehty paitalöytö. Paita on erittäin löysä (ehkä pari kokoa liian iso jopa) ja täynnä union jack - lippuprinttiä.

Ja koska minusta oli jo viikonloppuna otettu oikeita, kunnon kuvia kunnon poseerauksilla, piti tämä asukokonaisuus kuvata peilin kautta selfienä täysin animeteemaisilla poseilla. Pus ~

Aasialaispose ryöppy!











Kevät saapui keltaisena ja oranssina


Aurinkoista kevättä kaikille!

Viikonloppuna olin Porissa kuvauksissa (pientä kuvapostausta tulossa) ja sieltä palattuani seuraavana päivänä ajattelin jatkaa kuvausteemalla ja siirryimme kaverini kanssa kuvaamaan hieman pirtsakampaa asukokonaisuutta.

Alaosa on käyttämätön opiskelijahaalari (en siis itse ole opiskellut missään mistä haalarin saisi) jota olen yrittänyt koristeilla pinsseillä ja hihamerkeillä. Melkein kaikki koristukset ovat kuitenkin pudonneet pois, on vaan laitettava lisää ja kestävämmin.

Peruukki on uusi, eBaysta perjantaina saapunut ilmestys. Liukuvärjäyksen olisi pitänyt kuvan mukaan olla voimakkaampi, mutta pidän tuosta silti.

Lasit ovat ostettu Thaimaasta Asiatique-torilta, eräästä alternative kaupasta. Ameeba on taas conituliainen Söpöt Pöpöt-kojusta.

Kettukassi on taas Kosuconin virallinen kassi (tapahtumaa voi käydä tukemassa täältä) ja tehty Suomalaisena käsityönä kierrätetyistä materiaaleista. Valmistaja on Päivi Asikainen. Jos haluat oman kettukassin (tai muita oheistuotteita) seuraa ihmeessä Facebookkia! Samalla tuet uuden conin järjestämistä Keski-Suomeen!




tiistai 31. maaliskuuta 2015

Cyber graffiti

Hei vain jälleen!

Pari viikkoa sitten (olen siis hidas) meillä oli kaveri käymässä viikonloppuna. Olen saanut aivopestyä tämän kaverin opettelemaan jonkin verran kuvausta ja käytin tilanteen hyödyksi. Päätin laittautua vähän enemmän ja lähteä kaverin kanssa vanhalle Kankaan tehtaalle kuvaamaan. Olen ennenkin käynyt kyseisellä tehtaalla kuvaamassa, sillä pidän tuosta graffiti seinästä. Se tuo aina omaa lisäänsä kuviin.

Näissäkään kuvauksissa en onnistunut löytämään sitä remmihamettani. En ymmärrä, missä se voi olla!




Pelottava kuvaajasetä ja kauhistunut malli.